Todelliset ympäristöongelmat – ympäristönsuojelu

Ympäristönsuojelu on ollut kanssamme vuosisadan ja maailma olisi köyhempi paikka ilman sitä harjoittavien äänekäs ja aktiivisen vähemmistön ponnisteluja. Moottorisahalta ja auralta on säästetty suuria maa-alueita, saasteita on vähemmän, ja kehittämisen suunnittelua vaikeuttaa nyt tarve ajatella muutakin kuin vain voittoa.

Maatalouden syntyessä 10 000 vuotta sitten Homo sapienseja oli ehkä miljoona. Silloin maapallon on täytynyt näyttää valtavalta, rajattomalta ja runsaalta.

Kun ihmisiä on niin vähän, siellä olisi aina seuraava metsäinen laakso, johon hakeutua, seuraava riistalauma metsästettäväksi ja seuraava koskematon jäätikköjärvi kalastamaan.

Määrämme alkoi kasvaa, kun keksimme, kuinka kasvattaa omaa ruokaamme. Lisää vauvoja selviytyi aikuisuuteen ja aikuiset elivät pidempään yksinkertaisesti paremman ravinnon ansiosta. Sitten lukumäärämme kasvoivat räjähdysmäisesti, kun löysimme runsaasti energiaa fossiilisten polttoaineiden polttamisesta. Ja pitkään näiden maatalouden ja teollisuuden vallankumousten aikana säilytimme sen rajattoman ja runsaan tunteen maailmasta, jossa elämme. Kasvatimme ruokaa kaikkialla ja määrämme kasvoi rakentaessamme kaupunkeja ja maatalouden infrastruktuuria.

Ympäristönsuojelu oli se “hei, odota hetki” -puhelu, joka meidän piti olla.

Muutamat äänekkäät yksilöt ymmärsivät, että luonnonvarojen uusiutumista vaaransi kasvava määrämme vaikutukset eliöihin ja elinympäristöihin, elinympäristöjen ja lajien katoaminen ja jopa toimintamme yhteisvaikutus ilmastoon. Ympäristönsuojelu osoitti tämän kasvun todelliset rajat ja tarpeen estää joitakin sen aiheuttamia vahinkoja.

Tämä käsitys siitä, että meitä ylläpitävää maapalloa hyödynnetään liikaa ja että sille on tehtävä jotain aktiivista, löysi varhaisen kodin Euroopan politiikassa 1970-luvulla, erityisesti Saksassa, jossa ympäristön edistäminen synnytti vihreitä.

Politiikka on riskialtista lastenhuonetta kaikille uusille ideoille, ja ympäristönsuojelu on kasvanut käsityksestä, että ympäristö on tärkeä, intohimoiseksi uskoksi, että maapallo on uhattuna ihmisen toimien vuoksi. Syntyi uusi ympäristönsuojelijarotu, joka puhui, muutti elämäntapojaan ja teki mitä tahansa hidastaakseen tai pysäyttääkseen luonnonvarojen hyödyntämisen.

Edelleen vähemmistössä se oli ja on edelleen kova asenne.

Ainoastaan se, joka on nyt erittäin suuri enemmistö, ei helposti horjuta mukavuudestamme. Emme kutsu sitä turhaan mukavuusalueeksi, emmekä reagoi hyvin tuhoon ja synkkään kauppiaisiin, varsinkin kun viesti vaatii meitä luopumaan jostain tuosta runsaasta mukavuudesta. Sen sijaan reagoimme närkästyneesti, ärsyyntyneinä tai piittaamatta; jättää huomioimatta kaikki vihjeet siitä, että maailmamme on rajoitettu tai uhattuna ihmisten vaurauden luomisen seurauksista.

Olemme siis menossa, lisääntyen lukumäärän ja hyvinvoinnin myötä, pureskelemalla yhä enemmän resursseja ja tilaa. Valaille myönnettyjä myönnytyksiä, eräitä luonnonsuojelualueita ja saastumisen hallintaa lukuun ottamatta olemme periaatteessa sivuuttaneet ympäristönsuojelun talouskasvun hyväksi.

Olemme myöntäneet muutamia luonnonsuojelualueita ja yrityksiä pelastaa kourallinen harvinaisia lajeja ja sitten jättäneet huomioimatta ympäristönsuojelun välttämättömänä vastapainona luonnonvarojen hyväksikäytölle, joka on tärkeä tarkastus tuhlauksellemme.

Joten miksi ympäristöpolitiikka on todellinen ympäristökysymys?

Syynä on ympäristönsuojelun vetovoima. Se kokoaa yhteen stushista ja vähemmistöäänestä kiinnostuneita. On oltava syy taistella, ja prosessi horjuu, kun vastustaja myöntää tai jopa alkaa olla kanssasi samaa mieltä. Ympäristönsuojelusta on tullut kiistaa ja vastakkainasettelua, ja tämä on ongelma. Konfliktista on tullut asialista, ehkä tärkeämpää kuin kysymys kestävistä ympäristöistä.

Todellinen ympäristökysymys on se, että ympäristöpolitiikka ei ole positiivinen ääni.

Se on pohjimmiltaan vastoin toimintaa, joka on tuonut terveyttä ja hyvinvointia miljardeille. Tämä voi olla onnistunut puolustustaktiikka, kun tilanne on vaikea. Mutta se tekee erittäin huonosta rikoksesta. Eivät tuho ja synkkyys ole saaneet ihmisiä toimimaan.

Ympäristönsuojelu vaatii paljon positiivisuutta. On tärkeää alkaa puhua luonnon luontaisesta kestävyydestä ja uudistumiskyvystä. Ympäristö voi parantua henkilöresurssien hyödyntämisen tuhosta, kestävän tuotannon tulevaisuus voi olla.

Tarvitsemme vain sen, että ymmärrämme, että tämä on mahdollista.